sunnuntai 18. elokuuta 2013

WHEN SUMMER SAYS HELLO TO FALL


Eilinen taitaa täyttää täydellisen syysillan kriteerit. Niko tuli hakemaan minut töistä ja sanoi haluavansa hemmotella minua. Ehkä olin aamulla kiireistä lähtöä tehdessäni vaikuttanut pientä hemmotteluhetkeä kaipaavalta siinä kaikessa hurmaavassa tempperamenttisuudessani. Suuntasimme harmauden ja alkavan sateen keskeltä luokseni. Niko laittoi minulle ruokaa, sillä välin valaistessani asuntoani kynttiölöillä. Söimme kuunnellessa sadepisaroiden tanssia ikkunalasia vasten. Tai taisin vähän ahmiakin siinä nälässäni sitä herkullista kotiruokaa. Sellaista kun ei tule itse oikein laitettua. Nykyään kun yleensä syö lähinnä salaatteja tai hieman erikoisempia ruokia, Mozzarellaiset jauhelihapihvit ruskeakastikkeella maistuivat kerrassaan suussasulavilta. Siinä hetkessä tuntui, kuin voisin heittää kaikki ruokailutottumukseni romukoppaan ja ryhtyä elämään tuolla kastikkeella ja perunalla. 

Kieltämättä tuli hieman outo tunne käydä eilen moikkailemassa samassa talossa etkoilemassa olevaa ystävääni kotoisassa vekkkari-bändipaitalookissani muiden ollessa tälläytyneinä pikkumekkoihin. Tuntui kuitenkin mielettömän hyvältä valinnalta suunnta lauantai-iltana kaupungin sijasta takaisin kotiin. Etenkin kun sade vain yltyi yltymistään. Näitä hämärän tunnelmallisia iltoja olen todentotta odottanut koko kesän. Enkä pistä pahakseni, että niiden parina on vielä upeita aurinkoisia päiviä.







Mua odotti myös kotonani yksi yllätys, nimittäin tuon minun personal trainerinakin toimivan poikaystäväni laatima uusi saliohjelma. Mun pitkälle kesään kestänyt mieletön treenidraivi taisi jäädä jossain vaiheessa rennon kesäelämän ja herkuttelun jalkoihin. Nyt olisi taas aika muistella, kuinka kivalta se säännöllinen treeni, sen mukanaan tuoma fiilis ja ehkä pienoinen kehityskin tuntuivatkaan. Kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein odotan kyllä tulevaa viikkoa. Se ryhtyminen kun tuntuu olevan itselleen aina se isoin ja eniten ponnisteluita vaativa askel ja uuden ohjelman aloittaminen aina yhtä jännittävää. En tykkää yhtään siitä tunteesta, kun ei ole ihan varma mitä oikein kuuluu tehdä.

Tämä asu on puolestaan perjantailta. En osannut päättää oliko aika pukea shotrsit vai neule, joten päätin valita molemmat.



4 kommenttia :

  1. Kylläpäs vain olet onnistunut löytämään hienon miehen. Noin kuuluukin hemmotella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Tollainen arkihemmottelu on kaikkein parasta! Ja kaikki pienet teot (--: Tosin toki harrastan samaa myös itsekin, kun huomaan toisen kaipaavan vähän piristystä!

      Poista
    2. Oi niin mäkin. Toisten hemmottelu on mekeinpä yhtä ihanaa kuin että itseä hemmotellaan :)

      Poista
    3. Ihan samaa mieltä! Mulla on nytkin vaikka millä mitalla taas suunnitelmia kaikkien mahdollisten merkkipäivien yms varalle, että pääsee yllättämään toisen :-D

      Susta tulee muuten kovinkin sellainen fiilis, että olisi mielettömän kiva viimein oikeasti tutustua!

      Poista