Eilen keräännyimme juhlistamaan kesäistä päivää ystävien ja ruuan merkeissä. Kokkailimme yhdessä (lue: minut haettiin kotoamme ja ystäväni tekivät meille ruokaa) kesäherkkuja ja söimme ulkona kauniissa puutarhassa. Olen aina pitänyt itseäni aika kaupunkilaistyttönä ja unelmoinut lähinnä omasta uudenkarheasta kerrostalokolmiosta. Eilen sisälläni heräsi joku käsittämätön puoli, joka saattaisi ehkä ihan vähän unelmoida omasta tunnelmallisesta puutalosta, jota pääsisi kunnostamaan omanlaisekseen. Eihän sitä koskaan tiedä, mistä sitä vielä itsensä joskus löytää.
Tytöt tekivät mansikkaista britakakkua, joka oli ehkä kauneimpia kakkuja hetkeen ja sopii täydellisesti kesään. Voisin valehtelematta elää koko kesän tuolla kakulla. Ja ehkä uusilla perunoilla, sekä reilulla määrällä voita. Juhlittiin nimppareita, alkaneita lomia, sekä ensimmäisen maailmansodan satavuotispäivää. Mitä näitä nyt onkaan.
Toivon hartaasti, että kesä tuo mukanaan vielä runsaasti lämpimiä päiviä ja mahdollisuuksia kerääntyä nauttimaan niistä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti