EN OLE KOSKAAN MAISTANUT KARAMBOLAA

Taisin viime postauksessa höpistä jotain syksyn saapumisesta. Syksy taitaa olla pudottanut jo suurimman osan lehdistään ja blogi painunut sen meinojen taa. Voisin tietenkin kirjoittaa vaikka kymmenen postausta kaikenmaailman opiskelukiireistä, mutta taaksepäin katsottuna tämä syksy on ollut varsin mahtavaa aikaa. Olen ympäröitynä oikeasti maailman parhailla ihmisillä ja kesän rakkaustarinat ovat vaan jatkuneet. Ja tuoneet mukanaan vieläkin huikeampia seikkailuja. Olen saanut herätä aamuisin naapurimme oopperakonserttoon ja kämppiselämä ei voisi olla parempaa. Tästä mun ja Maiskin vapaamielisen sisustuksen mekasta on tullut varsinainen koti. Paikka, johon ystävät ovat aina tervetulleita ja naapurit soittavat viikonloppuyönä ovikelloa päästäkseen mukaan pirskeisiin. 

Jos en ole ollut yliopistolla, töissä tai vaimoilemassa, olen luultavasti syönyt. Aloitimme ruokabileiden perinteen tyttöjen kanssa. Aluksi nuo ruokabileet oli tarkoitettu piristämään ankeita maanantai-iltoja, mutta pikkuhiljaa ne ovat soluttautuneet moneen muuhunkin viikonpäivään. Totta puhuakseni myös vaimoiluillat täyttyvät yhteisistä kokkailuhetkistä ja yliopistollakin tulee useimmiten tavattua ystäviä lounaan merkeissä. Olen siis oikeastaan vaan syönyt koko syksyn. Tämän postauksen pitäisikin siis olla täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä ruokakuvia. Mutta ehkei ole maailman vaarallisinta olla onnellinen ruuasta. Ja saattaa tämän ruokaonnellisuuden takana olla tietenkin myös se ruokailuseura. Ihan pikkuisen vain.

Ajattelin kuitenkin jatkaa blogilleni tyypillisempää linjaa ja julkaista parit kuvat asusta. Asussa näkyvät myös mun syksyn lemppareimmat ja ehkä myös ainoat ostokseni. Voisin yhdistää tuon spagettiolkaimisen topin mihin asuun tahansa. Taas yhdet mustat Dr Denimit hajosivat mun loputtomassa käytössä, joten joudun nyt taas hetkellisesti käyttämään luovuutta sentään alaosien kohdalla. Ja voiko kukaan kuvitella parempaa syysvaatetta kuin lämpimän pitkän viininpunaisen neuleen? Neuleen, jonka voi kuvitella tuulisella sillalla olevan vaikka supermiesviitta? Tossa ylempänä on myös vähän musiikkia supermiesfiilistelyihin. Ja eiköhän tarina täällä bloginkin puolella ota taas jatkuakseen, joten mukava jälleen tavat teitä.