Viikonloppuna olimme käymässä perheeni luona Järvenpäässä. Siskoni on tullut takaisin Suomeen Dublinista (kurkkaa Mimin blogi),
joten oli niin ihana nähdä häntäkin pitkästä aikaa. Siskoni on todella inspiroiva
ihminen, tiedättekö sellainen, joka saa sinut uskomaan enemmän itseesi
ja tavoittelemaan unelmiasi. Hänen kanssaan pystyn keskustelemaan niin monista asioista, joista muiden kanssa ei tule puhuttua.
Keskustelimmekin yhdessä esimerkiksi bloggaamisen haasteista ja siitä, oman jutun löytymisestä. Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisuus tappaa luovuuden. Siinä kohtaa kun omassa elämässä on
kaikki kohdallaan, eivät ne ympärillä tapahtuvat asiat jaksa juuri
kuohuttaa niin kovin. Asioiden päivittely tuntuu aika turhalta tavalta
käyttää aikaa. Se palava roihu tarttua kaikkiin ympärillä velloviin
epäkohtiin hiipuu ja sitä on onnellisena siellä omassa kuplassaan. Siksi
kai täällä blogissakin on ollut nyt enemmän vähän pinnallisempia juttuja meikeistä ja kampauksista.
Blogin suhteen mulla on ollut jo jonkin aikaa jänniä ja iloisia
uutisia tiedossa ja inspiraatio tätä hommaa kohtaan on senkun noussut
ihan uusiin ulottuvuuksiin. Pääsen kertomaan uutiset teillekin aivan tuota
pikaa ja en voisi olla enempää innoissani. Aion jatkossa rohkeasti
tarttua niihin aiheisiin, jotka minua aidosti kiinnostaa, jotta tässä
hommassa säilyy intohimo ja se myös näkyy.
En tiedä miksi
minua jotenkin on aiemmin pelottanut tarttua aihealueisiin, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen,
kauneuteen ja niihin syvällisempiinkin pohdintoihin. Olen jotenkin aina
ajatellut, että aina löytyy joku, joka tietää näistä aiheista minua enemmän.
Kummallista ajattelua sinänsä, sillä eipä se estänyt minua lähtemästä
eilen iltalenkillekään, vaikka en ole mikään maailmanluokan maratoonari. Olen
siis pyhästi päättänyt heittää mokomat ajatukset romukoppaan ja alkaa uskoa itseeni. Ihan kaikessa (tässä on tapahtunut kehitystä viime vuosien aikan todella reilusti). Tunnustan olevani vähän perfektionisti ja toisinaan on ollut vaikea tarttua asioihin, joita en hallitse täydellisesti. Olen siis monessakin tilanteessa jättänyt asioita sitten kokonaan tekemättä, postauksia postaamatta ja elämää elämättä. Ihan vain epäonnistumisen pelossa. Tuskin sekään on se kaikkein hedelmällisin vaihtoehto.
Olen tullut myös siihen tulokseen, että onnellisuus myös ehdottomasti
lihottaa. Kun parisuhteessa ollaan siinä pisteessä, että kumpikin
ilahduttaa toista kilpaa herkkuruuilla ja leipomuksilla, ollaan
heikoilla jäillä. Kun kainalossa vietetyt leffaillat herkutteluineen
muodostuvat enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi ja siellä
onnellisuuskuplassa ei pieni turpoaminen juuri hetkauta, on tilanne
aikalailla menetetty.
Itse havahduin tilanteeseen
syödessäni töissä kermakakkua aamupalaksi, sen ainaisen väsymyksen
poistamiseen käytetyn kahvimukivuoreni keskellä ja päätin laittaa
ruokavalioni remonttiin. Olen ollut nyt reilun viikon syömättä
maitotuotteita ja viljoja. On ollut jälleen aika valaisevaa huomata,
että se turvonnut olo ja vatsakivut eivät ole mikään normaali olotila.
Myös vireystila on ollut aivan jostain toisesta maailmasta. Se väsynyt
pöhnäinen olo on ollut tiessään, vaikka kahvikuppikin on tullut usein
korvattua vesilasilla tai vihreällä teellä. Olen ollut kiinnostunut
ravitsemuksesta suunnilleen teinivuosista lähtien ja on ollut taas
hauskaa päästä etsimään ideoita tähän ruokavalioon.
jumper - Unique / TopShop - boots - DinSko - pants - DrDenim - purse - Second hand
Pääsin viikonloppuna myös shoppailemaan siskoni vaatevarastoille ja tuo näissäkin kuvissa esiintyvä harmaa collegepaita sai rakastavan uuden kodin luotani. Tästä tulee aivan varmasti yksi syksyn suosikeista.Sen lämpöinen ja pehmeä materiaali, kun on ihan täydellinen valinta viileisiin syysaamuihin ja aikaisille luennoille. Olen kumma kyllä ruvennut odottamaan jo kovasti, että pääsen taas opintojeni pariin.
Aion ottaa tulevasta syksystä ehdottomasti kaiken irti ja uskaltaa. Haluan nähdä mitä kaikkea sillä onkaan tarjottavanaan. Uskalletaan yhdessä.