tiistai 16. syyskuuta 2014

Blogi siirtynyt uuteen osoitteeseen


Hei kaikki! Anna&Ellit on nyt avattu ja blogini on nyt siirtynyt uuteen osoitteeseen http://ellit.fi/kiakarin  

Ensimmäinen postaus uudessa osoitteessa on nyt julkaistu! Avaan blogissa uuden alun kunniaksi  hieman elämäntarinaani ja kerron  itsetäni http://ellit.fi/muoti-ja-kauneus/kia-karin/kia-karin-blogin-takana

 
 
 

Jos seuraat blogiani Bloggerin kautta, päivitäthän uuden osoitteen http://ellit.fi/kiakarin lukulistallesi (Lukuluettelo -> Lisää -> syötä uusi osoite kenttään).  

Kia Karin löytyy myös Blogilistalta ja Bloglovinista. Blogilista on jo päivittynyt ja Bloglovin tulee päivittymään uuteen osoitteeseen. 

Nähdään Anna&Ellit -sivuston alla!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

COZY SUNDAY OUTFIT


Viikonloppu kiisi taas ohitse yhtä nopeasti kun se alkoikin. Vaikka perjantaina meidän töiden jälkeen supermarkettiin ostoksille ja kympiltä unille -kombo enteilikin vanhan pariskunnan kotiviikonloppua, ehti kuitenkin kaikenlaista tapahtua. Lauantaina kävimme juhlimassa erään pikkuherran 2-vuotissynttäreitä, jonne leivoin maidottoman ja vehnättömän kakun viemisiksi. Kakku oli hyvää, lapsia juoksenteli kaikkialla ja juhlat olivat riemun sekamelskaa. Juuri niin paljon, kuin kaksivuotissynttäreiden voikin kuvitella olevan.  

Illasta suuntasimme pienellä porukalla Lutakkoon katsomaan Evan ja Manun keikkaa. Keikka oli mieletön ja duo pääsi livenä vielä enemmän oikeuksiinsa, kuin levyllä. Upeiden äänten harmoniaa, matalaääninen ranskalaiskomistus, ihana Eva ja täydellistä hemppistelymusiikkia. Tämä on soinut meillä nyt koko päivän repeatilla. Keikan jälkeen suuntasimme pitkästä aikaa baariin juomaan halpaa viiniä. 




Tänään aloitin päiväni Emman penkissä laitattamassa kynteni kuntoon. Samalla tuli vaihdettua viimeisimmät kuulumiset, kun Emma loihti kynsiini kauniit maalaukset. Kynsihuollosta lähdin maha kurnien Nikon kanssa syömään Tsingis Khanin notkuvaan buffetpöytään ja herkuttelemaan merenelävillä. Olin liikkeellä rennosti jättisuuressa neuleessa ja samassa sottunutturassa, jonka taiteilin lauantai-iltana nukkumaan käydessäni. Ei kai se ole niin vakavaa näin sunnuntaina.

Olen ollut koko syksyn aivan hukassa pukeutumisen suhteen. Aamuisin on todella kylmä, kun taas iltapäivällä ne kaikki vaatekerrokset tuntuvat pienoiselta liiottelulta. Nytkin jo pelkästään neule osoittautui aika ylilyönniksi, joten laukkuuni pakkaamani toppatakki ei sitten eksynytkään päälle.  

Illaksi mulla oli kasoittain hommia hoidettavaksi, mutta mulle jäi eiliseltä vähän hemppistelyvaihde päälle. Olen lähinnä uppoutunut fiilistelemään vanhoja kuvia ja muistelemaan viime kesää. Iltaa, kun tanssimme Nikon kanssa Olavi Uusivirran keikalla kuin se päivä olisi ollut viimeinen, lauloimme äänet käheäksi ja pussailimme pimässä bajamajajonossa. Iltaa, kun ajoimme moottoripyörällä autiolle rannalle uimaan jääkylmään veteen auringon laskiessa. Rakkaus on ihanaa.

Rakkaudentäyteistä viikkoa kaikille! 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

perjantai 12. syyskuuta 2014

BLOGI MUUTTAA


Kuten eilisessä postauksessa vähän jo vihjailinkin, minulla on iloisia ja samalla kovin jännittäviä uutisia blogiini liittyen. Blogini kautta olen päässyt kokemaan monenlaista, saanut tutustua uusiin ihmisiin ja päässyt tilanteisiin, joista en  ilman blogia olisi osannut edes haaveilla. Nyt on kuitenkin edessä jotain ihan ennenkokemattonta blogihistoriassani.  Blogini siis muuttaa ensi viikolla avautuvan Anna&Ellit -sivuston alle. Muuton ajankohtakin lähestyy jo kovaa vauhtia ja muuttopäivä on ensi viikon tiistaina 16.9. Siitä lähtien juttujani voi lueskella osoitteessa ellit.fi/kiakarin.


Olen uskomattoman ylpeä, että pääsen mukaan Anna&Ellit -bloggaajatiimiin. Myös jatkossa itse määrittelen blogini sisällön, joten blogi tulee säilymään ennallaan. Tai siis tottahan toki jatkuvasti pyritään niin laadullisesti kuin sisällöllisestikin parempaan! Minulla on äärimmäisen hyvä fiilis tästä muutosta ja Anna&Ellit porukasta. Odotukseni ovat korkealla ja voin lähteä kaikesta jännityksestäni huolimatta luottavaisin mielin mukaan. Ihan mieletöntä!

Nämä uutiset ja tuleva blogimuutto ovat inspiroineet minua ihan valtavasti.  Jotenkin tuntuu, että nyt se matka vasta oikeasti alkaakin. Jatkossa aion rohkeasti tehdä sitä omaa juttuani, miettimättä liikaa. Olla rohekeampi ja uskaltaa, ihan niin kuin viimeisimmässä postauksessani pohdin. Tämä on nyt ensiaskel tuolle matkalle. Olen kieltämättä aika onnellinen tästä kaikesta.



Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette pysyneet matkassa mukana tai liittyneet mukaan sen varrelta. Kommenttinne, palaute ja keskustelu merkitsevät minulle ihan hirvittävän paljon. On ollut myös ihan mielettömän hienoa saada tutustua muihin bloggaajiin ja löytää sieltä blogien takaa upeita tyyppejä. Kiitokset myös ystävilleni ja perheelleni kaikesta avusta ja tuesta, jota olen harrastukselleni saanut (ja ihan siitä, että olette olemassa). Lämpimät kiitokset yhteistyöstä myös Indiedaysin Inspiration blogiyhteisölle ja tiimille Indiedaysin takana. Erityiset kiitokset kuuluvat Nikolle, joka on suurimmalta osalta blogini laadukkaiden asukuvien takana. 

Toivotan teidät lämpimästi mukaan blogini uuteen lukuun. Toivonkin kovasti, että seuraatte mukanani. Kaikki yritetään toki tehdä mahdollisimman helpoksi:  Kia Karin -facebook, Bloglovin ja Blogilista tullaan päivittämään ohjautumaan uudelle sivustolle.  Ette uskokaan, kuinka hyvältä tuntuu vihdoin kertoa teillekin! Nyt kaikki tuntuu jotenkin oikeasti viralliselta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

ONNELLISUUDESTA JA VÄHÄN MUUSTA


Viikonloppuna olimme käymässä perheeni luona Järvenpäässä. Siskoni on tullut takaisin Suomeen Dublinista (kurkkaa Mimin blogi), joten oli niin ihana nähdä häntäkin pitkästä aikaa. Siskoni on todella inspiroiva ihminen, tiedättekö sellainen, joka saa sinut uskomaan enemmän itseesi ja tavoittelemaan unelmiasi. Hänen kanssaan pystyn keskustelemaan niin monista asioista, joista muiden kanssa ei tule puhuttua.

Keskustelimmekin yhdessä esimerkiksi bloggaamisen haasteista ja siitä, oman jutun löytymisestä. Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisuus tappaa luovuuden. Siinä kohtaa kun omassa elämässä on kaikki kohdallaan, eivät ne ympärillä tapahtuvat asiat jaksa juuri kuohuttaa niin kovin.  Asioiden päivittely tuntuu aika turhalta tavalta käyttää aikaa. Se palava roihu tarttua kaikkiin ympärillä velloviin epäkohtiin hiipuu ja sitä on onnellisena siellä omassa kuplassaan. Siksi kai täällä blogissakin on ollut nyt enemmän vähän pinnallisempia juttuja meikeistä ja kampauksista.




Blogin suhteen mulla on ollut jo jonkin aikaa jänniä ja iloisia uutisia tiedossa ja inspiraatio tätä hommaa kohtaan on senkun noussut ihan uusiin ulottuvuuksiin. Pääsen kertomaan uutiset teillekin aivan tuota pikaa ja en voisi olla enempää innoissani. Aion jatkossa rohkeasti tarttua niihin aiheisiin, jotka minua aidosti kiinnostaa, jotta tässä hommassa säilyy intohimo ja se myös näkyy. 

En tiedä miksi minua jotenkin on aiemmin pelottanut tarttua aihealueisiin, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen, kauneuteen ja niihin syvällisempiinkin pohdintoihin. Olen jotenkin aina ajatellut, että aina löytyy joku, joka tietää näistä aiheista minua enemmän. Kummallista ajattelua sinänsä, sillä eipä se estänyt minua lähtemästä eilen iltalenkillekään, vaikka en ole mikään maailmanluokan maratoonari. Olen siis pyhästi päättänyt heittää mokomat ajatukset romukoppaan ja alkaa uskoa itseeni. Ihan kaikessa (tässä on tapahtunut kehitystä viime vuosien aikan todella reilusti). Tunnustan olevani vähän perfektionisti ja toisinaan on ollut vaikea tarttua asioihin, joita en hallitse täydellisesti. Olen siis monessakin tilanteessa jättänyt asioita sitten kokonaan tekemättä, postauksia postaamatta ja elämää elämättä. Ihan vain epäonnistumisen pelossa. Tuskin sekään on se kaikkein hedelmällisin vaihtoehto.




Olen tullut myös siihen tulokseen, että onnellisuus myös ehdottomasti lihottaa. Kun parisuhteessa ollaan siinä pisteessä, että kumpikin ilahduttaa toista kilpaa herkkuruuilla ja leipomuksilla, ollaan heikoilla jäillä. Kun kainalossa vietetyt leffaillat herkutteluineen muodostuvat enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi ja siellä onnellisuuskuplassa ei pieni turpoaminen juuri hetkauta, on tilanne aikalailla menetetty.

Itse havahduin tilanteeseen syödessäni töissä kermakakkua aamupalaksi, sen ainaisen väsymyksen poistamiseen käytetyn kahvimukivuoreni keskellä ja päätin laittaa ruokavalioni remonttiin. Olen ollut nyt reilun viikon syömättä maitotuotteita ja viljoja. On ollut jälleen aika valaisevaa huomata, että se turvonnut olo ja vatsakivut eivät ole mikään normaali olotila. Myös vireystila on ollut aivan jostain toisesta maailmasta. Se väsynyt pöhnäinen olo on ollut tiessään, vaikka kahvikuppikin on tullut usein korvattua vesilasilla tai vihreällä teellä. Olen ollut kiinnostunut ravitsemuksesta suunnilleen teinivuosista lähtien ja on ollut taas hauskaa päästä etsimään ideoita tähän ruokavalioon.

jumper - Unique / TopShop - boots - DinSko - pants - DrDenim - purse - Second hand

Pääsin viikonloppuna myös shoppailemaan siskoni vaatevarastoille ja tuo näissäkin kuvissa esiintyvä harmaa collegepaita sai rakastavan uuden kodin luotani. Tästä tulee aivan varmasti yksi syksyn suosikeista.Sen lämpöinen ja pehmeä materiaali, kun on ihan täydellinen valinta viileisiin syysaamuihin ja aikaisille luennoille. Olen kumma kyllä ruvennut odottamaan jo kovasti, että pääsen taas opintojeni pariin. 

Aion ottaa tulevasta syksystä ehdottomasti kaiken irti ja uskaltaa. Haluan nähdä mitä kaikkea sillä onkaan tarjottavanaan. Uskalletaan yhdessä.

tiistai 9. syyskuuta 2014

NEW HAIR


Nyt riittää hiuspostauksia tässä blogissa! Eipä kai suotta sanota, että hiukset ovat naisen kruunu. Minulle ne ovat tosin olleet jo pidemmän tovin melkoinen murheenkryyni. Ongelmana on ollut löytää se hiustyyli, joka tuntuu omalta ja on vieläpä ylläpidettävissä suhteellisen helposti. Vuosien saatossa on tullut kokeiltua kaikki platinasta lähes mustaan ja punaisen sävyihin. Luonnollisen hiusvärini ollessa vaaleahko, vaaleat kutrit tuntuvat kaikkein parhaalta vaihtoehdolta. Tyvikasvu ei aiheuta liikaa ongelmia ja vaaleat hiukset sopivat parhaiten omaan värimaailmaani.

Viimeaikojen ongelmanani on ollut oikean sävyisen vaalean löytäminen. Vaikka värjäisin hiuksiani kaikkein tuhkaisimmilla sävyillä, vähintään muutamien viikkojen kuluttua se hiuksissani oleva  punapigmentti alkaa puskea pintaan saaden hiukset näyttämään keltaisilta. Kaikki hopeashampootkaan eivät oikein tunnu auttavan, enikä muutenkaan oikein näe itseäni millään harmaaseen taittavilla hiuksilla.  Ryhdyinkin siis metsästämään sopivasti beigeen taittavan vaalean, jospa siitä löytyisi ongelmaani ratkaisu.



Nyt pienen hiusuudistuksen jälkeen en voisi olla tyytyväisempi. Pituutta lähti pitkälti yli 10 senttiä ja en edes muistanut, että hiukset voivat olla näin pehmeät. Vaikka ihan korvaamattomilla hiustenhoitotuotteilla sain ne pitemmätkin hiukset näyttämään suunnilleen eläviltä, teki tuo kampaajakäynti äärettömän hyvää. Latvoja myös kevenneltiin vähän, joten ne laskeutuvat nyt kauniimmin. Lupauduin ensi kuussa hiusmalliksi, mutta myös hiusten väriä oli pakko päästä freesaamaan ennen sitä ihan vähän. 

Löysin ihan marketin värihyllystä aikalailla täydellisen sävyisen vaalean. Lorea'l Récital Préférence sävyssä 9.13 Kirkkaan vaalea beige nyt ainakin värjäyksen jäljiltä on juuri sitä mitä olen etsinytkin (kuvista 1 ja 4 ehkä lähimpänä totuutta). Asukuvissa tämä väri tulee ehkä vähän selvemmin esille, mutta siis lopputuloksesta tuli sopivan luonnollisen vaalea makuuni. Nyt täytyy ruveta testailemaan, millä tuotteilla saan tämän värin pysymään yhtä kauniina. 

Onko muillakin ongelmia oikean sävyn löytämisen ja värin ylläpitämisen kanssa?

maanantai 8. syyskuuta 2014

KAMPAUSIDEA: LETTIÄ JA KIHARAA


Ajattelin jakaa teille jälleen erään suhteellisen helpon kampausidean näin alkuviikon piristykseksi. Kauniit lettikampaukset kun sopivat ainakin omaan fiilikseeni tällä hetkellä. Tuo ihanan kesäinen auringonpaiste kun on saanut hymyn pysyväksi olotilaksi huulille.

Jokin aika sitten näin jossain tv-sarjassa upean kampauksen, joka syöpyi verkkokalvoilleni. Kampaus yhdisti kauniisti lettiä ja kiharaa, joten eipä siis ihmekään etten saanut sitä mielestäni. Kun nämä letit ja kiharat olivat tarpeeksi kauan pyörineet mieleni inspiraatiolistalla oli kampausta ehdottomasti päästävä testaamaan käytännössä. Alkuperäinen kampaus on varmasti ollut reilustikin erinäköinen, sillä ainakin minun vilkas mielikuvitukseni onnistuu muokkaamaan visuaalisia muistikuviani reilusti. Parin päivän takaiset kiharat eivät olleet enää ne kaikkein freeseimmät sellaisenaan, mutta sopivat mitä parhaiten erilaisten kampausten pohjaksi. 


Jos hiuksissasi ei ole valmiina laineita tai kiharoita, kannattaa ainakin hiusten latvoihin loihtia haluamasilaiset kiehkurat. Itse suosin GHD:tä ja kiharran hiukset aina poispäin kasvoista. Annan kiharoiden jäähtyä kunnolla, suihkutan niihin lakkaa ja haron tai harjaan ne auki luonnollisemman lopputuloksen aikaansaamiseksi.


Aloitin kampauksen teon tuosta kasvoja kehystävästä letistä. Erotin sitä varten reilun hiuskaistaleen, josta lähdin liikkeelle. Pohjalle tarvitaan kuivashampoota, jotta letistä saa näyttävän. Halusin letin erottuvan, joten letitin ranskalaisen letin käänteisesti, siis tavalla jossa vedetään uusi lettiin tuleva hiussuortuva aina syntyvän letin alapuolelta sen keskelle menevän osion kaveriksi.


Letin ollessa valmis, eli kulkiessa kauniisti aina niskan vasempaan sivuun asti, kiinnitin sen kumilenkillä odottamaan. Lettiä kannattaa jälleen repiä kaksinkäsin reunoilta vähän auki näyttävämmän lopputuloksen saavuttamiseksi. Hiukset jakauksen vasemmalta puolelta kieritin pois päin kasvoista mukaan ponnariin ja lopulta kiinnitin koko komeuden.



Otin ponnarista ohuehkon hiussuortuvan, jonka kiinnitin piilottamaan nuo ponnariviritelmät. Mielestäni lopputulos on tuolloin kauniimpi.


Lopputuloksena syntynyt sivuponnari tuo vähän vaihtelua ihan niihin pelkistettyihin kampauksiin. Vaikka kampaus käy mielestäni hyvin ihan arkeenkin, pääsee se varmasti oikeuksiinsa juhlalookissa. Näen tämän myös jotenkin täysin elävästi myös esimerkiksi morsiusneidon tai kaason kampauksena.(Varokaa vaan tytöt. Jos joku päivä tulee ajankohtaiseksi ryhtyä suunnittelemaan häitä, mun kaasoille tulee niin varmasti matchaavat mekot ja kampaukset!)

Noista loputtoman pitkistä hiuksistani sai kyllä aikaan melkoisen massiivisen lopputuloksen. Nyt hiukseni ovat kokeneet pienen muodonmuutoksen, joten ihan yhtä näyttävää hevosenhäntää näistä ei enää saa tehtyä. Aion kyllä kokeilla vastaavaa tähän nykyiseenkin kuontaloon. Ensi kerralla tosin varmasti viritän lettiosion toiselle (eli sille paremmalle) puolelle kasvojani. Onhan teillä muillakin kasvoissa se parempi ja ei niin hyvä puoli?

maanantai 1. syyskuuta 2014

QUILTED JACKET OUTFIT


Viikonloppu ei ehkä ollut kaikkein rentouttavin, mutta olin silti tänään täynnä energiaa. Niin paljon juttuja, joista olla innoissaan juuri nyt! Perjantaina kävin katsomassa ystävääni muotinäytöksen lavalla Muodin Yössä (asukuvissa muutamia löytöjä) ja illalla kävimme katsomassa keikkaa yhdessä Jyväskylän viihtyisimmistä istuskelupaikoista Revolutionissa. Lauantaina kävimme fiilistelemässä Lutakossa keikkoja. Nyt taisi olla vihdoin ne viimeiset festarit ja ihan hyvä niin. Odotan jo mielettömästi, että nyt se syksy ja sen mukanaan tuomat koti-illat vihdoin alkavat.

Tänään rupesin valitsemaan myös kursseja tulevalle vuodelle. Tässä melkein puolen vuoden kesätyöpestini aikana on niin tottunut työntekoon, että tavallaan se opiskelujen pariin palaaminen tuntuu vähän hassulta. Se mukavuudenhaluinen puoleni on tottunut tähän tasaiseen tulotasoon ja siihen, että päivän päätteeksi voi laittaa koneen kiinni ja unohtaa ne työt. Opintojen kanssa kun harvemmin pääsee kokemaan sitä fiilistä, että kaikki on tehtynä. Itse arvostan onneksi niin paljon koulutusta, että haluan kyllä sen tutkinnon ulos. Jos nyt vaikka sen kandin ensin. 

quilted jacket & necklace - GINA TRICOT
jumper - CUBUS
jeans - DR DENIM
boots - ICON

Lupaan aloittaa ihan mielettömän tsempin, lokakuun koittaessa. Mä en tiedä kuinka voisin mahdollisesti epäonnistua, kun mulle tuodaan höyryävää teetä eteen ja laitetaan karvalakki päähän kun vihjaan vähääkään olevan kipeä. Tai kun sanon puhelimessa, että nyt ei oikein päivä lähde ja tullessani kotiin ilmassa leijailee omenapiirakan tuoksu. Ehkä mä siis vielä onnistun.