lauantai 31. toukokuuta 2014

TERKKUJA JÄRVENPÄÄCITYSTÄ



Eilen hyppäsimme pitkän päivän päätteeksi junaan, suuntanamme Järvenpää. Tänään juhlimme veljeni valmistumista sukumme voimin (Mi Mi, sua oli jo nyt ikävä!). Kuten voitte arvata, tekemistä on riittänyt ja tulinkin sanomaan teille vaan pikamoikat. Haluan nauttia ajastani täällä niin paljon kuin vain suinkaan pystyn. Muistikortti on tallentunut toki täyteen materiaalia ja Jyväskylään palattuamme tulenkin spämmäämään tänne loputtomasti juttuja! Stay tuned!

Suuret onnittelut vielä kaikille valmistuneille ja tuoreille ylioppilaille! Viettäkäähän upea ilta!


torstai 29. toukokuuta 2014

DAYS LIKE THESE


shades & jacket - lainattu Christinalta
tee - pöllitty poikaystävältä
boyfriend jeans - gina tricot


photos: Christina /Chaneleon


Tämä on niitä päiviä, kun sänky houkuttelee jäämään lämpimään syleilyynsä ja peittojen vuori ei päästä otteestaan, ennenkun kello näyttää pitkälti iltapäivää.

Eilen oli hauskaa, mutta jollain tavalla nautin myös tästä. Kun saa päivän makoilla, nauraa ja syödä buranaa päänsärkyynsä. Kuunnella Portisheadia ja antaa sormien juosta pitkin vieressä makaavan miehen selkärankaa. Eikä ole kiire mihinkään. 


"Mulla ois sulle kysymys."

"No?"

"Ollaanhan me aina yhdessä?"

"Tottakai me ollaan."

"Ois mulla oikeesti toinenkin kysymys.... Voidaanko mennä tänään mäkkiin?"



tiistai 27. toukokuuta 2014

PERFECT TRENCH COAT


Ajattelin, että voisi olla hyvä aika näille asukuville, jotka ovat helteiden ajan saaneet odottaa arkistoissa. Tuskin nimittäin kukaan haluaa katsella mekkoa yhdistettynä housuihin, kun paahtavan auringon alla voi kulkea sääret paljaana ja vaikka avojaloin jos huvittaa. Toisaalta olisi ehkä maailman ihaninta viettää intiaanikesää tästä syyskuuhun asti, mutta olen salaa iloinen, että pystyin näiden säiden myötä kaivamaan tuon uuden kauniin trenssini edes muutamaksi päiväksi käyttöön. Trenssini vyö on näiden kuvien jälkeen kerennyt kulkeutua tyttöjenviikonlopun myötä jos jonkinmoisiin seikkailuihin ja taitaa olla menetetty tapaus,  mutta voin aina leikkiä oman elämäni supermiestä liehuvassa trenssissäni. Batmaaan!



trench coat & scarf - H&M
dress - VILA
pants - DR DENIM
watch - GUESS
boots - DINSKO

 Tänään päätin suunnata kulkuni myös pitkästä aikaa salille. Parin viikon flunssan jälkeen mun oli pakko laittaa itseni vielä viime viikoksi liikuntakieltoon, jotta sain kouluhommat hoidettua. Olen meinaan maailman taitavin laittamaan treenaamisen kaiken muun edelle, vaikka oikeasti olisi miljoona asiaa hoidettavana ja mieletön kiire. Tai ehkä kysymys taitaa pohjimmiltaa olla hommien välttelystä. Tiedätte varmaan, kun tentin lähestyessä, esimerkiksi asunnon perinpohjaiseen siivoamiseen alkaa kummuta jotain täysin selittämätöntä energiaa?

Treenaamisessa on kyllä jotain aivan maagista. Sitä mukaan kun kädet alkavat tuntua makaronilta ja naama muistuttaa tuota tiiliseinää, alkaa mieli keventyä ja lähtökohtaisesti ihan kaikki hymyilyttää. Treenin jälkeen ei edes enää harmittanut niin paljoa, että ei onnistuttu saamaan koko vuoden odotettamillemme Naamoille lippuja yli tunnin jonottamisesta huolimatta. Olen täysin vakuuttunut, että jostain onnistumme ne itsellemme vielä haalimaan ennen heinäkuun loppua!

Mua rupesi vielä entistä enemmän hymyilemään kun joku nainen tuli pukuhuoneessa sanomaan, että oli ilo seurata mun treenaamista. Mun perinteiseen suomalaiseen tapaan vastatessa kohteliaisuuteen höpöttelemällä tauoista ja monen viikon rappiosta, hän sanoi vielä, että olen varmaan treenannut jo pitkään. Hämilläni, mutta otettuna luikin äkkiä pois pukkarista. Tosin totuus mun fitness elämäntavasta tuli esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun kotiin päästyäni menin keittiöön tekemään palkkaria ja ajatuksistani havahtuessa löysin itseni pitelemässä kädessäni jääkaappikylmää suklaalevyä. Baby steps.



maanantai 26. toukokuuta 2014

EIKS TÄÄ OO MITÄÄN


Täällä maailmanlopun maanantaiväsymyksessäni värjötellessäni, ryhdyin pohtimaan elämää. Kaikkea sitä, mitä olenkaan kokenut ja miten se minua onkaan kasvattanut. Olen pitkään yrittänyt asettaa itseni johonkin muottiin. Elää kutakuinkin niin, että olisin jonkin kuvitteellisen kaavan mukaan onnistunut ihmisenä. Aika pitkälti tässä elämässämme tekemät jutut ovat kuitenkin ihan itse valittavissamme ja jokaisella on valittavanaan varsinainen vaihtoehtojen kirjo. Tärkeintä on elää itselleen.

Olenkin yrittänyt vuosien kuluessa päästää irti siitä sisäisestä suorittajastani. Tai ehkä tämä kaikki on tapahtunut vähän myös puolivahingossa. En nyt kuvailisi vieläkään itseäni maailman huolettomimmaksi tai äärettömän boheemiksi tyypiksi, mutta pitkä matka ollaan tultu siitä Kiasta, joka halusi 18 vuotiaana muuttaa omaan kotiin ja tehdä lukion ohessa töitä elättääkseen itsensä, kirjoittaa pelkkiä laudatureita ja kuntoilla pakkomielteisesti, ettei vaaka näyttäisi juuri yli viittäkymmentä. 





Elämänkokemuksen, itsensä hyväksymisen, terveempien arvojen ja rennomman suhtautumisen myötä olen saanut myös loputtomasti itsevarmuutta. Olen ymmärtänyt, ettei aina tarvitse, eikä todellakaan voi olla täydellinen. Ainakin minulle on ollut ihan mieletön nöyrtymisen paikka antaa itselleen lupa epäonnistua. Vaihtaa kesken kaiken opiskelualaa, vaikka on suunnitellut koko tulevaisuuden teinistä asti tietyn polun mukaan ja kuvitella sen olevan se ainoa ja oikea intohimo itselleen. Jonka kautta on tietyllä tavalla määrittänyt itseään. Luopua myös ihmissuhderintamalla jostain tutusta ja turvallisesta, koska sisimmässään tietää haluavansa jotain muuta.  

Vaikka tietenkään mikään ei ole mennyt niinkuin elokuvissa ja vaikeitakin aikoja ja haparointia on välillä ollut, nyt huomaan kuinka kaukaa viisas olenkaan ollut.  Olen löytänyt alan, jolla osaan kuvitella työskenteleväni sitten isona. Saan asua miehen kanssa, jonka voin sanoa olevani elämänkumppanini. Miehen, jonka kanssa jaamme pitkälti arvomaailman, tasottoman huonot jutut, elämäntyylina ja pitkälti musiikkimaun. Miehen, joka tekee kaikkensa saadakseen minut nauramaan ja jonka kanssa teemme parhaamme ymmärtääksemme toista niissä jutuissa, joissa olemme erilaisia. 

Kuinka paljon helpompaa onkaan olla onnellinen näin. Hyväksymällä itsensä, olemalla itselleen armollinen, sitä tulee kerättyä ympärilleensäkin upean vilpittömiä ja välittömiä ihmisiä. Sellaisia, joita katsoo ylpeänä ja onnellisena. Miettien, että luoja, tämä on sitä minun elämääni. On niin paljon helpompaa olla onnellinen, kun lopettaa pakonomaisen pyrkimisen sitä kohti. Antaa elämän kulkea ja näyttää mitä sillä on tarjottavanaan. Luottaa. Ja on muuten aika mukavaa huomata, että kuin huomaamatta elämä on heittänyt minut kohti sitä, mitä olen aina tavoitellut. 



sunnuntai 25. toukokuuta 2014

HAIR JEWELRY



hair jewelry - GLITTER
rings - H&M
lipstic - LOREAL Color Riche 373 magnetic coral


Kaksi ehdotonta kesän merkkiä ovat ihanat pääkoristeet, sekä täydellisen korallinen huulipuna. Myös huolittelemattomana hulmuavat hiukset kuuluvat asiaan. Ihana kesä. Kävimme kauniin päivän kunniaksi nauttimaan muikkuja Bricksin terassilla matkalla äänestämään. 

Nyt kaikista ennakko-odotuksista huolimatta me kaksi lätkän "ei niin suureksi faniksi" tunnustautunutta ollemme koonneet pöydän täyteen herkkuja  ja täällä me jännitämme, kuinka ilta oikein päättykään! 

Huomenna luvassa asukuvia, jossa näette millaisen asun kokosin tuon pääkorun ympärille!

SUMMER AND THE BOYFRIEND JEANS


Mulla alkoi kesäloma. Naputtelin eilen kevään viimeisen kouluprojektin menemään auringonpaisteessa kylpevällä parvekkeellamme ja kouluhommat olisivatkin nyt ohi hetkeksi! Jotenkin todella helpottunut olo, kun ei sen täyden työviikon lisäksi tarvitse viettää ihanan lämpimiä iltoja kotona koneelle linnoittautuneena. Pääsee nauttimaan rauhassa kesästä, näkemään enemmän ystäviä ja ehtii jälleen antaa aikaa treenaamiselle. Loistavaa.

Viikonloppu on ollut muutenkin oikein mahtava! Saimme perjantaina mummini kyläilemään luoksemme. Teimme hyvää ruokaa, katsoimme hömppäleffoja ja pääsimme Nikon kanssa esittelemään Jyväskylää.  Vaikka olenkin totaalisen rakastunut Jyväskylään ja olen erittäin onnellinen nykyisessä elämäntilanteessani, toisinaan sitä toivoisi asuvansa hieman lähempänä perhettä. Mummillani on niin paljon elämänkokemusta ja aivan ihailtava asenne elämään, että hänen kanssaan keskustellessaan saa aina neuvoja ja uusia näkökulmia asioihin. 



blazer & blouse - VILA
boyfriend jeans - GINA TRICOT
pearl earrings - GLITTER
heels - DINSKO

Asukuvat ovat peräisin viime viikolta. Yhdistin skarpin jakun risaisiin boyfriend farkkuihin, liian hienostuneen vaikutelman välttämiseksi. Idean sain itseasiassa Kertulta, kun Vilan sovituskopissa pähkäilin, onko jakku liian hienostunut tyyliini. Nämä jokaisen miehen lempparifarkut ovat myös maailman mukavimmat ja mukavan viileät päällä. Ne tulevat siis varmasti pysymään aktiivisessa käytössäni tästä ikuisuuteen rentoilu(ja darra)päivien pelastushousuina, sekä tyyliini turhan skarppeihin vaatekappaleihin yhdistettynä.

torstai 22. toukokuuta 2014

KESÄISIÄ MEIKKIHANKINTOJA


Yllättäen saapuneen kesän kunniaksi oli aika täydentää vähän kesämeikkikokoelmia. Ainakin minulla kesämeikin kulmakivinä toimivat heleä iho, raikas silmämeikki ja kirkkaat huulet ja kynnet. Kesän tullen haluankin korvata kaikkein raskaimmat ja tummimmat meikit raikkaammilla ja kevyemmillä tuotteilla.


KICKSin sugar lacquer -lakan upea sävy herätti heti huomioni. Minusta kyseessä on kertakaikkiaan täydellisen värinen kesälakka. Sävyn nimi ethernal summer taitaa olla kanssani pitkälti samaa mieltä. Vasta myöhemmin tajusin, että lakan juju on sen röpelöisen eläväinen pinta. En ole ihan varma pidänkö niin kovin röpelöpintaisista kynsilakoista. Vaikutelma tuo mieleen sen hetken, kun olet vaivalla lakannut kynsiisi monta poikkeuksellisen onnistunutta kynsilakkakerrosta ja onnistut huitaisemaan viimeisen kerroksen kuivuessa kynnellä suoraan farkkuihin. Taidan olla enemmän mattapintaisten lakkojen ystävä. Vielä kun löytäisi tämän saman sävyn täydellisenä mattalakkana.

Kynsirintamalle mukaani tarttui Gina Tricotista itselleni ihan täysi uutuus. Tuollainen kynsilakanpoistopurkki. En tiedä kuinka innoissaan kyseisestä purnukasta on lupa olla. En nimittäin tiedä, olenko maailmankaikkeuden ainoa ihminen, jonka mielestä perinteinen kynsilakanpoistoaineella läträäminen on jotenkin todella vastenmielistä puuhaa ja kovin työlästäkin. Tuon purkin avulla kun onnistuu välttämään ne kaikki typerät välivaiheet (kuten kynsilakanpoistoaineen kaatamisen vanulappuun) niin voisi kuvitella, että kynsiäkin jaksaa jatkossa pitää vähän huolitellumpina. 


 Huulipunavalikoimani täydentyivät kahdella mukavan kevyellä punalla. Viva La Divan meikit ovat mielestäni täysin kelpoa tavaraa hintaansa nähden. Merkin aurinkopuuteriin olen aivan täysin koukussa. Nämä mukavan kosteuttavat huulipunat sävyissä Soft pink ja Joy! ovat päätyneet huulilleni nyt useampana päivänä. Etenkin oranssiin taittava Joy! on itselleni aika täydellinen nudepuna. Lisäämällä alle huultenpohjustusvoidetta, saa punat pysymäänkin huulilla pidempään. 


Myös jo hetken käytössä ollut Lumenen CC -voide on niin varmasti ainakin oman kesäni hittituote, että sekin oli aivan pakko esitellä samalla. Varmaan jokainen ystäväni on täysin rakastunut tähän meikkivoiteeseen, joten aivan pakko minunkin oli kokeilla. Pakko sanoa, että eipä tätä turhaan kehuta. Heleän luonnollinen pinta yhdistettynä riittävään peittävyyteen on juuri sitä, mitä meikkivoiteeltani kaipaan ihanan kuumina kesäöinä. 








keskiviikko 21. toukokuuta 2014

OFFICE LOOK


Kesä on ihan mun ehdoton vuodenaikalemppari. Kenenpä ei olisi. Ensimmäisestä talven kaamoksen halkaisseesta valonsäteestä lähtien vahdin malttamattomana tulevatko kasvojeni pisamat jälleen esille ja kun kukaan ei näe hihhuloin kotona farkkushortseissa ja bikineissä. Nytkin olen ollut yhtä hymyä, kun ruokatunnilla on voinut mennä lounassalaatille puistoon nauttimaan auringonpaisteesta. Mahtavaa.

Kun suurin osa päivästä pitää kuitenkin viettää viileästi ilmastoidussa toimistossa, on täytynyt kesäpukeutumisessa alkaa miettiä vähän muitakin vaihtoehtoja kuin ne farkkushortsit. Alkuviikosta kaivoinkin kaappini perukoilla nuo kevyen ilmavat printtihousut, jotka osoittautuivat aivan nappivalinnaksi. Mekkojen ja hameiden lisäksi taidankin suosia tämän kesän työpukeutumisessa ihanan liehuvia housuja. 



Onko teillä jakaa mitään hyviä vinkkejä kesäiseen toimistopukeutumiseen?





tiistai 20. toukokuuta 2014

HAIR TUTORIAL: HELPPO LETTIPANTA

Vaikka mut onkin siunattu vähän keskimääräistä massiivisemmalla hiuspehkolla, täytyy silti tunnustaa, että olen aika huono tekemään hiuksilleni mitään. Siksi kai mut useimmiten on nähnytkin hiukset ihan vain auki luonnontilassaan tai viikonlopun kunniaksi kiharrettuna GHDlla. Nyt olen kuitenkin jälleen ruvennut panostamaan tähänkin asiaan. Etenkin töiden alettua sitä haluaa hiuksensa usein kiinni ja ainakin pois kasvoilta.

Tämä ihanan kesäinen lettipanta sopiikin tuohon tarkoitukseen loistavasti.  Se on lisäksi maailman helpoin ja nopein tehdä. Tämä on yksi miljoonista hiusjumalaystäväni Sannin nikseistä. Lupaan jakaa niitä muitakin, mikäli kehityn niin paljon hiustenlaittajana, että osaan niitä itselleni taikoa. 

Kampaukseen tarvitset vain muutaman pinnin, sekä halutessasi hiuspuuteria ja lakkaa.



Koko homma alkaa sillä, että otetaan hiusten alta, suunnilleen korvan päältä kaistale hiuksia. Se letitetään koko matkalta. Tuohon letitettävään hiusosioon voi suihkuttaa hiuspuuteria, niin sitä on helpompi käsitellä. Lettiä kannattaa lisäksi vähän levittää sivuilta, jotta siitä saa littanamman ja näyttävämmän näköisen. 


Tämän jälkeen letti nostetaan pään ylitse, niin että hiukset on vedetty edestä taaksepäin. Letti kiinnitetään pinnillä hiusten sekaan suunnilleen samaan kohtaan mistä se lähteekin, mutta vastakkaiselle puolelle päätä. Sinne jonnekin korvan tienoille. 

Hiuksiahan voi taakse vedettäessä käsitellä hiuspuuterilla tai tupeerata, niin ne saa asettumaan hallitummin ja kampauksen kestämäänkin paremmin. Näiden lettikiharoideni kaveriksi sopi mielestäni kuitenkin vähän tällainen rennompi lookki ilman sen kummempia tupeerauksia. 


Ensimmäisen letin kiinnityskohdan vierestä otetaan toinen, suunnilleen samankokoinen hiusosio, jonka voi jälleen käsitellä hiuspuuterilla. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Klippoteketin puuteri.


Tuo hiusosio jälleen letitetään. Letti levitetään vetelemällä molemmin käsin letin reunoilta.  Valmis letti nostetaan jälleen pään ylitse, vastakkaiseen suuntaan kuin edellinen. Se kiinnitetään pinnillä samaan kohtaan, josta ensimmäinen letti lähtee.


Ja tadaaa! Lettipanta on valmis ja voit tuntea itsesi ihanaksi kesämimmiksi tai olla vaikka festareiden prinsessa! Vaikka kieltämättä kyseinen kampaus näytti oikein vakuuttavalta ystävälläni myös toimistolookissa jakun kaverina. 
 

maanantai 19. toukokuuta 2014

TYTTÖVIIKONLOPPU HELSINGISSÄ


Viikonloppu oli ihana. Lähdimme perjantaina tyttöjen kanssa ajelemaan suoraan töistä kohti Helsinkiä moikkaamaan Christinaa. Pakkasimme auton täyteen tavaraa ja sullouduimme itsekin jotenkin sekaan.

Matkalla pohdimme hakevamme Alkosta kaikki teinivuosien suosikit Mandariini vodkasta Red Catiin, mutta päädyimme kuitenkin mansikoihin ja skumppaan. Ehkä se tosisasia, että vietimme piknikkimme Chn lattialla, tasapainottaa vähän tuota turhan hienostunutta vaikutelmaa. Ja oli meillä myös piknikillämme tietenkin kaikki maailman herkut. Sen lisäksi, että puhuimme sivistyneesti politiikasta ja maailman vääryyksistä, suuntasimme myös Helsingin yöhön. Vaikka Helsinki onkin ihana, en ole löytänyt yhtään sellaista baaria, joka olisi ihan ylitse muiden. Sellaista, joka tuntuisi omalta. Vaikka olihan meillä hauskaa. Illan lemppareimmat iskurepliikit olivat lihasten pullistelu viimeisenä oljenkortena, pyyntö möyhentää hiuksia ja nuuskan heittäminen ystäväni olkapäälle. Kerrassaan upeita herrasmiehiä oli jälleen liikenteessä.

jacket H&M
shirt MY BF'S
pants DR DENIM



Silti ehkä parasta on herätä porukalla iloisen kommuunimeiningin valloittaneesta asunnosta, miljoonan vuoden univelassa ja nauraa vatsalihakset kipeiksi maailman levottomimmille jutuille. Vaikka tarkoituksenamme oli shoppailla koko päivä ja kierrellä ravintolapäivässä, päädyimme istumaan sushibuffetissa tunti kaupalla häiritsemällä kaikkia muita asiakkaita loppumattomalla huutonaurulla ja kälätyksellä. Ja olihan sitä taas lauantaina lähdettävä ulkoilemaan. Laittauduttiin nätiksi, Sanni laittoi taas kaikkien hiukset hienoille kampauksille, juotiin viiniä ja naurettiin vähän lisää. Sunnuntaiaamuna kovasti mietittiin, että koittaako joskus sellainen aikuisuus, että tyttöjenviikonloppuun kuuluisi kaiken muun lisäksi tarvittava määrä unta. Tosi vaikea kuvitella, nyt on juuri hyvä näin. Ja jo kova ikävä! Ootte tytöt rakkaus.

Nyt tän kaiken arkeen palaamisen keskellä tarvitsisin jonkun, joka potkisi mut salille ja sanoisi, että sitä voi syödä muutakin kuin sipsejä. Edes joka toinen päivä.