YOGA MONDAY

Maanantait ovat jostain syystä aina vähän muita viikonpäiviä typerämpiä. Jotenkin se arki iskee aina yhtä kovaa kun on viettänyt yhden parhaista viikonlopuista pitkästä aikaan. Lauantaina sain monet rakkaat ystävät kotiimme viettämään iltaa ja sunnuntaina oli taas aika tuolle rutiiniksi muodostuneen rupeamalle, joka sisältää lähinnä kaiken maailman herkut, sekä kaikki ne tavat, joilla kaksi ihmistä voi löhötä sohvalla katsellen tv-historian laadukkainta tarjontaa. Enakko-oletusten vastaisesti eilinen maanantai osoittautui aika täydelliseksi tavaksi palata jälleen viikonlopun jäljiltä maanpinnalle. Siitäkin huolimatta, että aamulla herääminen ilman jäätävää torkuttamista ja kiirettä osoittautuivat mahdottomuuksiksi ja kahden Aasiaan suuntaavan ystäväni kanssa hengailu aiheutti pahimman matkakuumeen ehkä koko elämässäni tähän asti. 

Eilisestä teki hyvän se, että pääsin jälleen kipeilytaukoni jälkeen takaisin liikunnan pariin. Ajattelin ylittää itseni ja uskaltautua tyttöjen kanssa joogatunnille ensimmäistä kertaa elämässäni. Joogassa pelkäsin niitä kaikkia hurjia venytyksiä, vaikka taisin ajatella sen olevan kevyttä. Sellaista rentoa meditoimista varmaan lähinnä. Tunnin loppupuolella alaspäin katsovan koirani muistuttaessa lähinnä hypotermisesti tärisevää koiraa, jouduin ehkä hylkäämään käsitykseni pelkästä lootusasennossa hymähtelystä. Vaikka en ehkä heti ensimmäisellä kerralla löytänytkään itsestäni salassa majailevaa joogagurua, taidan ottaa tuon tunnin jokaviikkoiseksi traditioksi. Tunnin jälkeen mieli oli raukea, hartiajumit tiessään ja lähdinkin suupielet korvissa viettämään tyttöjen kanssa perinteeksi muodostunutta safkamaanantaita. Rakkaiden ihmisten seura ja hyvä ruoka olivat myös jälleen vahvasti mukana tekemässä maanantaista pikkaisen parempaa. Tänään vielä herättyänikin pääsin ihailemaan peilistä jotakuta upean ryhdikästä naista, joka etäisesti muistutti minua. 

Olen päättänyt heittää ennakkoluulot ja pelot nurkkaan, sekä ryhtyä kokeilemaan rohkeasti uusia liikuntamuotoja. Itsensä haastaminen voisi olla tämän vuoden teema. Salille haluan toki pyhittääkin edelleen sen kolmesta neljään kertaan viikossa. Ainakin seinäkiipeily, crossfit ja luistelu monen vuoden jälkeen voisivat olla tuolla listalla. Ystäväni puhui myös jostain balettijumpasta, joka kuulostaa juuri niin kamalalta, että sitä voisi lähteä kokeilemaan. Lähteekö joku mukaan haastamaan itseään? Entä onko teillä jotain hyviä lajiehdotuksia?

OUTFITS 2013

Koska olen bloggaajana tainnut kunnostautua sen kaiken tyhjänpäiväisen höpöttelyn lisäksi lähinnä asukuvien postailussa, oli minun aivan pakko jälleen koota  yhteen melkein kaikki vuoden aikana julkaisemani asut. Vaikka koen muuttuneeni ihmisenä vuodessa ihan loputtomasti, on tyylini kutakuinkin entisellään. Se on edelleen epämääräinen joukko silmääni miellytäviä asioita, joita sitten tulee yhdisteltyä asuksi. Kokoelmassa ei taida olla yhtäkään asua, joka aiheuttaisi minussa silmittömiä häpeäreaktioita tai jota en mistään hinnasta pukisi uudelleen päälleni. 

Minussa on edelleen kaksi puolta, jotka kamppailevat jatkuvasti keskenään. Toisaalta minua viehättää tietty klassinen naisellisuus ja yksinkertaisuus sillä jollain kuuluisalla jujulla. Todellisuudessa usein huomaan kuitenkin kysyväni Maiskilta ulos lähtiessäni, että enhän näytä ihan liikaa hiihtopummilta kun päälle tekee mieli vetää iso neule, pipo ja conssit tai maiharit. Tämä kamppailu jatkunee vielä tästä ikuisuuteen. Varmaan ainakin siihen asti, kun kasvan aikuiseksi. Minulla ei tosin ole hirveästi käsitystä, milloin tuo maaginen ajanjakso tulee elämässäni koittamaan.

Mitkä asut ovat teidän lemppareitanne? 

RAKKAUDEN VUOSI 2013

Olen ehkä vähän jälkijunassa postauksineni, mutta pakkohan minunkin on vilkaista kuluneeseen vuoteen. Se tuli selväksi viimeistään, kun muutamia hetkiä ennen vuoden vaihtumista seisoimme porukalla omakotitaloalueen pihalla toivoen, että taivas täyttyy mitä maagisimmista raketeista h-hetken koittaessa. Poksautimme skumppapullon ja olin niin onnellinen. Sain kokea ensimmäisen uudenvuoden suudelman Nikon kanssa, jonka jälkeen heittäydyin minulle ihan korvaamattomaksi muodostuneiden tyttöjen kaulaan. Ihmisten, joiden kanssa olen yhteyksissä jatkuvasti ja joille voin jakaa kaikki huolet, murheet, ilot ja onnistumiset. Tapaisin nuo kaikki ihmiset vasta viime vuoden aikana, joten vuosi taisi olla melkoisen mieletön.

Vuonna 2013 rakastuin. Tapasin Nikon mitä romanttisimmin baarissa ja kaikki lähti rullaamaan eteenpäin kuin itsestään. Ilman mitään "voinko tehdä näin, ettei se ajattele noin" -pelejä. Pystyin olemaan heti oma itseni ja tunsin, että tässä se nyt on. Vuoden aikana olemmekin löhönneet yhdessä lukuisia leffamaratooneja, kokanneet ruokaa varmaan pienelle armeijalle, reissanneet ympäri Suomea, viettäneet unohtumattomia iltoja ja minut on otettu avosylin vastaan Nikon kaveriporukassa, sekä perheessä. En voisi enempää toivoa. 

Kevääni täyttyi toinen toistaan upeammista blogikuvioista. Olin ehdolla Aussie Blog Awardseissa Newcomer -kategoriassa, pääsin mukaan Asuksen asukuvakilpailun finaaliin, kävin moikkailemassa Tähtibloggaajakuukautenani tustutumaani huikeaa Cosmopolitanin porukkaa, myin suuren osan maallisesta omaisuudestani (vaatteistani) Jyväskylässä järjestetyllä blogikirppiksellä ja tein toinen toistaan mielenkiintoisempia yhteistöitä ilokseni myös Jyväskylässä sijaitsevien yritysten kanssa. Jälkikäteen ajateltuna loppuvuoden osalta olisin halunnut keskittyä enemmän blogiini. On tämä vain sen verran kivaa hommaa. Ongelmani on ollut lähinnä konseptoida blogiani sopimaan omaan elämääni ja kiinnostuksenkohteisiini. Ne vaatteet ja asut eivät ole kuitenkaan ykkösprioriteetteina elämässäni, vaan inspiroidun enemmän ystävyydestä, seikkailuista, kokemuksista ja terveysjutuista. Olen lähiaikoina siis lähinnä elänyt ja ollut hullun onnellinen. On ollut vaikea ajatella tuovansa kameraa ja blogia mukaansa siihen ihan henkilökohtaiseen elämään, sillä ne hetket mielummin elää kuin kuvaa. Koska olen tullut kuitenkin siihen tulokseen (noin miljoona kertaa), että blogia en todellakaan aio lopettaa, täytyy vain kerätä rohkeutta kirjoittaa enemmän niistä jutuista, jotka itseä kiinnostaa. 

Vuodesta minulle nousee päällimmäisenä mieleen kesä. Kesä oli ihana. Se oli myös ensimmäinen kesäni Jyväskylässä. Kesästä minulle nousee päällimäisenä mieleen mökkiviikonloput, ihana juhannus, festarit, roadtripit ja ihanat kesäyöt. Tutustuin kunnolla moneen ihan uskomattoman upeaan tyttöön ja muutin Maiskin kanssa asumaan keskustaan kämppiksiksi. Kesäksi palasin myös itselleni luonnolliseen vaaleampaan hiusväriin ja olen sen jälkeen nauttinut hulmuavien hiusten helppoudesta, ilman pakottavaa tarvetta olla jatkuvasti värjäilemässä tyvikasvua. 

Vuonna 2013 rakastuin myös salitreeniin uudestaan. Opin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni treenaamaan kovaa. Niko on toiminut minulle ihan korvaamattomana treenimotivaattorina ja apuna. Hän on opettanut minulle tekniikoita, laatinut saliohjelmia ja häneltä olen oppinut myös terveen rentoa suhtautumista syömiseen. Tytöt ovat olleet myös motivoivaa treeniseuraa. Minulle on ollut todella tärkeää, että vierellä on ollut joku korjaamassa asentoa tai tekniikkaa. Ja tuleehan sitä tehtyä aina pikkaisen kovempaa, kun vierellä on joku kannustamassa samalla kuin odottaa omaa vuoroaan.

Tietojärjestelmätieteiden opinnoissani tuli täyteen toinen vuosi ja kohta olisi aika hyökätä kandin kimppuun. Myös opintojeni suhteen olen saanut ihan uutta innostusta syventävien kurssien myötä. Jännityksensekaisin tuntein odotan, että mitä minusta tuleekaan isona. Vielä minulla ei ole pienintäkään aavistusta, mutta jotenkin minusta tuntuu että tulen tekemään tulevaisuudessa hommia, jotka tekevät minut todella onnellisiksi. Treenin ja opiskelujen lisäksi vuoteen on mahtunut lukemattomia opiskelijabileitä, noita hulluja iltoja, joita voi muistella sitten vanhana. Pitäähän sitä tasapaino elämässä säilyttää.

En ole tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, sillä liika asioiden suunnittelu tuo minussa esiin vain stressailijan. Sen sijaan olen tehnyt tavoitteita. Suurimpana tavoitteena olisi saada oman alan työpaikka kesäksi. Toinen tavoite on se klassinen terveellinen elämä, eli toisin sanoen aion jatkaa treenaamista ja syödä hyvin. Haluan olla hyvässä kunnossa ja voida hyvin, mutta mitään absoluuttisia treenimääriä en aio tavotteeksi asettaa, enkä satunnaista herkuttelua tai juhlimista itseltäni kieltää. Nyt ainakin motivaatio on todella korkealla ja olen vetänyt harkittua asukokonaisuutta useammin treenikamat niskaan, joten eiköhän treenijuttuja tule näkymään myös täällä. Syksyllä aloittamamme safkamaanantain on ehdottomasti myös jatkuttava tästä ikuisuuteen, sillä se on tuonut todellista piristystä opintojen ja töiden täyttämiin viikkoihin. 

Odotan innolla tätä vuotta ja sen mukanaan tuomia haasteita. Myös siis blogini suhteen minulla on kasoittain ideoita ja itsekin jään innolla odottamaan, millaisiin uomiin ne tulevat lähitulevaisuudessa asettumaan. Ihanaa vuotta teille kaikille!